Valtuusto 19.6.2006 Helinä Perttu

§ 69 Henkilöstökertomus 2005

Henkilöstökertomus tuo selkeästi esiin sen tosiseikan, että henkilöstömme keski-ikä kasvaa koko ajan. On selvää, että ikääntyminen näkyy myös jollain tasolla poissaolopäivissä ainakin sairauspoissaolojen määrässä, jotka kasvaneet selkeästi viime vuonna. Poissaoloja on per työtekijä keskimäärin 70 päivää vuodessa, mikä on suuri luku.

Sairauksien osalta lisääntyivät sekä lyhyet että pitkät sairauspoissaolot, mutta pitkät suhteessa enemmän. Henkilöstön ikääntyminen näkyy luonnollisesti juuri pitkien sairauksien lisääntymisenä. Erityisesti sivistystoimen viime vuoden sairauspoissaolojen rajua kasvua selittää monet vaikeat ja siten pitkäkestoiset sairaudet. Vaikka sijaiskulut rasittavatkin budjettia melkoisesti on se kuitenkin parempi vaihtoehto kun uhkana oleva kierre, jolloin sijaisia ei palkata vaan työt tehdään jakamalla ne työssäoleville oman työn päälle, josta seuraa että työssäolevien taakka lisääntyy ja heidän jaksamisensa on koetuksella ja taas sairastaminen lisääntyy.

Tässä kohtaa meidän päättäjien pitäisi pysähtyä miettimään resursseja ja realiteetteja, jotka luomme ja samalla vaadimme henkilöstön työ-ja toimintakulttuurin muuttamiseen ja tehostamiseen taloudellisen tasapainon saavuttamiseksi. Se ei tule sillä, että annetaan liian tiukat talousraamit. Jos tapa toimia ei muutu, ei raameilla ole kuin kuristava vaikutus henkilöstöömme ja kurjistava vaikutus palveluihimme. Eli pidetään huolta siitä, ettei tiukata liikaa budjettia henkilöstön jaksamisen kustannuksella.

Poissaoloista opintovapaat, vuorotteluvapaat, palkattomat virkavapaat/työlomat on kirjattu kohtaan Muut kirjatut poissaolot. Pyrky vuorotteluvapaalle on kasvanut, mikä on luonnollisesti hyvä suuntaus, jos se tuottaa työstään innostuneen ja vapaastaan virkistyneen työhönpalaajan.

Henkilöstömme vaihtuvuudesta kertovaa lukua , joka on 7,6 %, on vaikeaa suhteuttaa ilman vertailutietoja, jotka olisi mielenkiintoista saada muista Kuuma-kunnista. Olenko ymmrätänyt oikein, että meillä on lähtijöille pyritty tekemään kysely, jotta selvitettäisiin poislähtöön johtaneita tekijöitä. Tästä toivoisimme kovasti lisätietoa seuraavaan henkilöstöraporttiin.

Keskustelimme pitkään ryhmässä myös avoimien työpaikkojen täyttymisestä (319 yli 6 kk auki viime vuonna), josta ei löytynyt minkäälaista tietoa raportista. Eli miten tällä hetkellä on, koetaanko Järvenpää houkuttelevana työnantajana ja saammeko riittävästi päteviä hakijoita? Tulevaisuuden eläköitymisvuosien suhteen olisi hyvä alkaa jo pohtimaan aktiivisesti rekrytointitapaa tuleviin haasteisiin. Kiinnostavaa olisi tietää näkyykö meillä Järvenpäässä jo havaittu trendiongelma, että vakinaisiin tehtäviin hoitopuolella on vaikea saada hakijoita, mutta sijaisuuksiin löytyy halukkaita. Tämä uudentyyppinen työntekijäryhmä, joka haluaa pelkästään pätkätöitä ja voi silloin halutessaan määritellä omaa työnkuvaansa tehokkaammin ilmoittamalla esimerkiksi ettei tee yövuoroja lainkaan. Vakituiselle henkilökunnalle tämän tyyppiset järjestelyt aiheuttavat vastaavasti painetta, sillä he joutuvat hoitamaan sitten nämä vuorotkin pienemmän porukan kanssa.

Toisaalta on havaittu myös pakoa kunnallisen työnantajan leivistä yksityispuolelle eikä suinkaan paremman palkan perässä vaan yksityisen työnantajan mahdollisuudet tarjota parempia joustoja työelämään koetaan houkutteleviksi. Jotta Järvenpää säilyisi vetovoimaisen työnantajana tulisi täällä kehittää erilaisia joustomahdollisuuksia työntekijöitten elämäntilanteita paremmin vastaavaksi. Työhyvinvointitutkimuksessa työntekijöistämme vain 11 % oli täysin samaa mieltä väittämän Järvenpää on hyvä työnantaja kanssa.

Työhyvinvointitukimus toi positiivisesti näkyviin sen, että työntekijämme ovat tyytyväisiä työskentelyyn lähiesimiestensä kanssa. Noin 70 % antoi arvosanan 4 tai 5 kohtaan, jossa todetaan, että minun on helppo ottaa asioita puheeksi esimieheni kanssa. Työilmapiirista antaa myös positiivisen kuvan tulos, jonka mukaan 93 % vastaajista arvostaa työtovereidensa ammattitaitoa ja osaamista.

Sama tutkimus tuotti synkän tuloksen kunnan työntekijöiden suhtautumisesta poliittisiin päättäjiin ja kaupungin ylimpään johtoon.

Kysymykset, joilla tutkittiin poliitikkojen ja ylimmän johdon arvostusta/suhtautumista olivat
- poliittiset päättäjät arvostavat työtämme
- poliittiset päättäjät arvostavat ammattitaitoamme ja osaamistamme
- poliittiset päättäjät ponnistelevat hyvien ratkaisujen löytämiseksi
- kaikki työntekijöistä poliittisiin päättäjiin pyrkivät yhteiseen hyvään
- ylimmät esimiehet ovat hyvin selvillä työmme luonteesta ja arjen haasteista

Tähän osioon toivoisin seuraavalla kierroksella liitettävän myös muutamia avoimia kysymyksiä, joista selviäisi tarkemmin, miksi näin koetaan. Ehkäpä usakallan väittää, että tämä on kuitenkin suurempi ongelma kuin pelkästään Järvenpään kokoinen. Tutkija Sami Borg (2004) tuo pohjoismaisen vertailututkimuksen tuloksisssa esiin, että Suomessa kielteisyys politiikkoja kohtaan on suurin Pohjoismaiden maista. Hän selittää ilmiötä suomalaisten huonolla subjektiivisella kansalaispätevyydella, joka tarkoittaa sitä, että suomalaiset kokevat omat kyvyt ja mahdollisuudet seurata ja vaikuttaa politiikan päätöksen tekoon huonona. Miksi näin on selvästi myös Järvenpäässä ja voisiko kuntatyöntekijöittemme käsitykselle paikallisesta poliittisesta päätöksenteosta tehdä jotain? Voisimme varmaankin joskus varata seminaarityöskentelyaikaa tämän kokonaisuuden pohtimiseen.