Olin kuuntelemassa viime viikolla Järvenpäässä vieraillutta piispa Mikko Heikkaa, joka toi selkeästi esiin oman huolensa Etelä-Suomen kaupunkien ihmisten juurettomuudesta. Jäin miettimään miten Järvenpääläinen identiteetti muotoutuu esimerkiksi tänne muuttaneelle lapsiperheelle. Helsingin lähiympäristöä halvemmat asuntojen hinnat, junayhteys Helsinkiin ja nettisivujen lupaus sykkivästä nuorekkaasta kaupungista ovat varmasti niitä syitä, joilla lapsiperheet tekevät muuttopäätöksensä.

Mitä on arki järvenpääläisissä lapsiperheissä? Muutama vuosi sitten moni kotona lapsiaan hoitava äiti ilahtui Järvenpää-lisän maksamisen aloittamisesta. Ilo oli monelle perheelle lyhytaikainen, sillä etuuden saaminen oli rajattu niin taitavasti, että siitä pääsi nauttimaan vain pieni ryhmä. Avaus oli kuitenkin tehty ja se oli selvä viesti kaupungilta perheille hyvästä tahdosta tukea vanhemmuutta. 

Järkevää olisikin nyt laajentaa Järvenpää-lisän maksamista lapsen iän mukaan 3 vuoteen asti, mikä on ollut yleinen trendi muualla Uudellamaalla. Uskon, että moni perhe hoitaa lapsensa kotona joka tapauksessa noin kaksivuotiaaksi oli lisää tai ei, joten suurta hoitopaikkojen vähenemistä tämä nykyinen malli ei ole tuonut mukanaan. Päivähoidon osalta todelliset säästöt tulisivat näkyviin luultavasti vasta silloin, kun perheellä olisi Järvenpää-lisän turvin taloudellinen mahdollisuus jatkaa hoitovapaata aina lapsen 3 ikävuoteen saakka. Silkkaa matematiikkaa on kuitenkin se, että laitoshoitopaikka tulee kaupungille moninkertaisesti kalliimmaksi kuin Järvenpää-lisän maksaminen. 

Mutta mitä tekee Järvenpää? Suunnittelee vähentävänsä 40 eurolla Järvenpää-lisää, sillä valtio on korottamassa kotihoidontukea juuri sopivasti 42 euroa. Lopputuloksena jää vielä lapsiperheille 2 euron korotus tuloihin. Suunnitelma on suorastaan nerokas ja ihmettelenkin kuinka muut kunnat eivät ainakaan vielä ole sitä osanneet hyödyntää.

Sosiaali-ja terveyslautakunta on tehnyt esityksensä tiukan budjettiraaminsa vuoksi. Se on ymmärrettävää, että jos rahaa ei ole, niin sitä pitää jostain leikata, mutta onko tämä noin 300 000 euron säästö vain tämän vuoden budjetin ongelma. Asiaa puolustellaan nyt sillä, että lakisääteisen kotihoidontuen korottamiseen ei osattu etukäteen varautua. Millä hinnalla Järvenpää-lisä tullaan budjetoimaan seuraavalle vuodelle? Tuskinpa sitä palautetaan enää 200 euroon.

Ei huolen aiheet tähän lopu. Pienet ja kodinomaiset satelliittipäiväkodit ovat tehokkaasti hävinneet perheiden hoitopaikkavalikoimista. Koulut ovat taas joutuneet vetämään säästövyönsä erittäin tiukalle ja ihmettelevät, miten uusien opetussuunnitelmien laajat ja toiminnalliset tavoitteet voidaan näillä resursseilla saavuttaa. Pitkä odotus palkitaan kuitenkin lopulta, sillä jos perhe jaksaa odottaa jälkikasvuna tuloa lukioikäiseksi, niin silloin on vihdoin hienoa olla järvenpääläinen.

Järvenpäässä on moni asia lapsiperheen näkökulmasta ihan kunnossa, mutta jos vaaliteemana ovat peruspalvelut, niin näitä teemoja ei voi sivuuttaa. Jos haluamme pitää kiinni nuorista ja hyvin koulutetuista kaupunkilaisistamme, tulee päättäjien käydä arvokeskusteluja, siitä miten saamme perheet juurtumaan ja nauttimaan järvenpääläisestä identiteetistä. Toivon, etteivät lapsiperheet tulevien kunnallisvaalien sijaan äänestä jaloillaan.

Helinä Perttu (kok)
Luokanopettaja
Järvenpää