Lastuja Järvenpäässä
Koulu auttaa kotia- ja koti koulua

Olen onnekas, sillä saan tehdä luokanopettajan työtä, josta nautin. Aamuisin minua on Mankalan koulussa vastassa joukko mukavia neljäsluokkalaisia, joiden kanssa työskentely on mielenkiintoista ja vauhdikasta. Työpäiväni ovat täynnä iloa, tekemisen meininkiä ja yllätyksiä. Eteen tulevat ongelmatilanteet olemme aina onnistuneet selvittämään puhumalla.

Lasten kanssa työskentelyssä on sekin hyvä puoli, että he antavat aitoa palautetta runsaasti. Harvassa ammatissa saa yhden työpäivän aikana kokea niin laajaa tunteiden kirjoa, mitä me opettajat päivittäin kohtaamme. Opettajan tärkein tehtävä on luoda omaan luokkaansa turvallinen ilmapiiri. Turvallisuudella tarkoitan olotilaa, jossa lapsen ei tarvitse pelätä nolatuksi joutumista. Turvallisessa luokassa kunnioitetaan ihmisen erilaisuutta ja työrauhaa.

Huolestuttavaa on Järvenpään koulujen suuret oppilasmäärät, jotka vähentävät opettajan ja yksittäisen oppilaan välistä yhteistä aikaa. On kovin lyhytnäköistä laskea säätöä rahoissa, sillä tulisi varmasti halvemmaksi ennaltaehkäistä lasten mahdollista syrjäytymistä ja riskikäyttäytymistä järjestämällä heille mielekkään kokoiset opetusryhmät.

Luokan turvallisella ilmapiirillä on suuri merkitys lapsen itsetunnon kehittymiselle. Opettajalta ja luokkatovereilta saatu palaute muokkaa merkittävästi lapsen käsitystä omista taidoistaan sekä persoonastaan. Opettajalla on suurin vastuu, siitä minkälaisen kuvan lapsi luo itsestään oppijana. Oppilaille tulisi muodostua sellainen käsitys, että opettaja on aidosti kiinnostunut hänen elämästään. Omalla esimerkillään aikuinen välittää mallin miten ilmaistaan tunnetiloja, ratkaistaan rauhanomaisesti ristiriitoja sekä ylläpidetään ihmissuhteita. Näiden taitojen hallitseminen antaa hyvän lähtökohdan aikuisten maailmaan siirtymiseen.

Ensi syksynä otetaan Järvenpäässä käyttöön uudet opetussuunnitelmat. Niissä painotetaan erityisesti kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Opettajan ja vanhempien välisen yhteistyön tulisi perustua toisen ihmisen kunnioitukselle. On ymmärrettävää, että jokaiselle perheelle oma lapsi on aarre ja häneen kohdistuva negatiivinen palaute satuttaa vanhempia syvältä.

Lapsen asioiden hoitamisen kannalta syyttelyasenteella ei kuitenkaan päästä pitkälle. Vanhempien on joskus vaikea ymmärtää miten selvästi luokassa erottuvat ne lapset, joilla on esimerkiksi oppimisvaikeuksia. Kotioloissa tällainen samanikäisten vertailuryhmä puuttuu eivätkä ongelmat ehkä tule niin selvästi esille kuin omassa luokassa. Onneksi suurin osa vanhemmista pääsee nopeasti alkujärkytyksen jälkeen pohtimaan erilaisia ratkaisumalleja lapsen koulunkäynnin sujumisen turvaamiseksi.

Toivonkin, että vanhemmat näkisivät yhteistyön mahdollisuutena olla tukemassa oman lapsen koulunkäyntiä yhdessä koulun kanssa. Koulun ja kodin yhteistyön tavoitteena on kasvattaa tasapainoisia ja terveellä itsetunnolla varustettuja yhteiskunnan jäseniä. Meidän aikuisten tehtävänä on varmistaa, että kaikilla koululaisilla on repuissaan riittävästi rakkautta, turvallisuuden tunnetta ja onnistumisen kokemuksia.

Helinä Perttu

Kirjoittaja on opettajana mukana Lastu-Lasten ja nuorten tulevaisuus Järvenpäässä-projektissa.