Arvoisa kaupunginjohtaja, sivistystoimenjohtaja, koulun entiset ja nykyinen rehtori, entiset työkaverini ja hyvä juhlaväki

On ilo päästä onnittelemaan 20-vuotiasta Mankalan koulua. Näiden seinien sisään on ehtinyt jo elämänsä aikana tallentua monta tarinaa sekä historiaa ja lapsia maailmalle Mankalasta on lähtenyt vuosien varrella useita satoja. Järvenpään suurimpana alakouluna Mankala koulu on ollut tärkeä osa lukuisten järvenpääläisten perheiden arkea.

Mankalan koulua ja sen parinkymmenen vuoden toimintaa kuvaa mielestäni hyvin sanat aktiivisuus ja osaaminen. Koulussa on pitkät perinteet monipuolisille tapahtumille, joita on valmisteltu huolellisesti etukäteen yhdessä oppilaiden kanssa. Mankalan vuosien varsille mahtuu hienoja taide-elämyksiä kulttuuriviikkojen muodossa, taimia on kasvatettu innokkaasti keväisiä Taimitoreja varten, on pidetty lämminhenkisiä pääsiäismessuja, joissa ovat olleet isovanhemmat juhlavieraiksi kutsuttuna. Mankalan markkinat ja muut myyjäiset ovat houkutelleet myös lähiympäristön väen paikalle.

Näistä moni tapahtuma on saanut taustatuekseen Mankalan koti-ja kouluyhdistyksen, joka on toiminut erittäin aktiivisesti alusta asti tukien koulun opetustyötä omalta osaltaan. Tämän aktiivisen ja innostuneen vanhempien joukon panos on ollut erittäin arvokas koulun toiminnalle.

Koulun oppilasmäärän ollessa yli 400 puhutaan jo suurkoulusta. Kuitenkaan Mankalan arjen työssä ei ole ollut kiireen tai massaopetuksen tuntua. Koulua ympäröivä alue on ollut lapsiperheen suosiossa ja niinpä oppilaista ei ole ollut pulaa eikä sitä tule olemaankaan lähitulevaisuudessakaan väestöennusteiden mukaan.

Mukavan oppilasjoukon turvallisuudesta ja laadukkaasta opetustyöstä huolehtii koulun henkilökunta yhteisvastuullisesti. Jokainen koulussa työskentelevä aikuinen on osa kokonaisuutta, joka tähtää oppilaan hyvän koulupolun turvaamiseen. Mankalan opettajat ovat tunnetusti lahjakasta ja monipuolista väkeä, jotka tekevät pedagogista työtään suurella sydämellä. Opettajien joukosta löytyy paljon liikunnallista ja taiteellista erityisosaamista, jonka hedelmistä saamme kohta nauttia Kats-musikaalin kautta. Opettajajoukossa on myös eri alojen kouluttajia, oppikirjantekijöitä sekä aktiivisia omassa työssä kehittymistä opiskelun muodossa arvostavia ihmisiä. Aikuisten välinen yhteistyö koko henkilökunnan kanssa on koettu tärkeäksi ja siihen on panostettu, jotta Mankalassa olisi hyvä työskentelyilmapiiri sekä aikuisilla että lapsilla

Koululla on aina ollut innovatiivinen ote kasvatustyöhön ja siihen on antanut hyvät puitteet myös ajanmukaiset tilat. Anekdoottina mainittakoon kaupungin ensimmäisen atk-luokan suunnittelu, joka tulikin heti kovaan käyttöön valmistuttuaan ja vastasi hyvin koulun viestintäpainotusalueen tarpeeseen. Uusin koulun toiminnallisiin tiloihin suunnattu parannus on koulun pihalle juuri valmistunut lisärakennus, jossa toimii yksi perusopetusluokka sekä toinen erityisluokista ja näiden lisäksi iltapäiväkerho ja kohta aloittava nuorisotilatoiminta.

Päämäärätietoisesta työskentelystä on hyvä esimerkki Vihreä Lippu, jonka koulu sai tänä vuonna tunnustuksena laadukkaasta ympäristökasvatuksesta. Viime lukuvuonna panostettiin erityisesti jätteiden lajitteluun ja nyt painopistealueena on kestävä kulutus, jonka toteutumista seuraa koulun oppilaista koottu Vihreä Lippu raati. Kodin ja koulun välistä yhteydenpitoa on myös pilotoitu hyvin tuloksin sähköisen reissuvihkojärjestelmä Helmin avulla. Luokilla on myös useita ulkomaalaisia yhteistyökouluja, joiden kanssa on mahdollista toteuttaa verkkopohjaista opiskelua.

Erityisopetus on ollut koulun painopisteenä jo vuosia. Eritysopetukseen satsaaminen näkyy erityisesti tänä lukuvuonna konkreettisesti kahden uuden ryhmän toiminnan aloittamisena samalla kun Järvenpää siirtyi erityisopetuksen osalta uuden lähikoulu-periaatteen mukaiseen alueellisen mallin järjestelmään. Mankalassa toimiva niin kutsuttu joustava ryhmä on osoittautunut jo lyhyessä ajassa erittäin tarpeelliseksi, hyväksi voimavaraksi ja tulokselliseksi erityisopetuksen muodoksi.

Tämän puheen tematiikkaa miettiessäni pysähdyin pohtimaan, mitä on muuttunut koulumaailmassa näiden 20 vuoden aikana?

Koulumaailma on eturivin paikka ja eräänlainen peili, jonka kautta näkyy selkeästi yhteiskunnan kehitys ja muutokset rakenteissa. Koulun arjessa on selkeästi myös nähtävissä yhteiskunnan hyvinvoinnin mittarit sekä hyvässä ja pahassa. Opettaja näkee ja kuulee paljon hiljaista tietoa työssään ja lasten suusta tulevat kysymykset pysäyttävät usein aikuisen miettimään miten vastata kysymyksiin, joihin ei ole valmiita vastauksia. Mankalan vuosiin mahtuu laman ajat, jolloin vanhempien työttömyys oli yleistä ja huoli huomisesta ulottui myös oppilaiden arkipäivän puheisiin.

Toisaalta teknologia on myös harpannut 20-vuodessa melkoisen harppauksen eteenpäin ja avannut opetukseen uusia elementtejä esimerkiksi verkkopedagogiikan ja internetin tuomien tiedonhakumenetelmien kautta. Aluksi näissä asioissa riitti ihmettelemistä opettajakunnassa, mutta jokainen pääsi kuitenkin kiinni tietotekniikan maailmaan.

Muitakin muutoksia on tapahtunut koulun puolella paljon, joista esimerkkeinä uudet opetussuunnitelmat, jotka ovat muokanneet peruskoulumme opetustyyliä yhä toiminnallisempaan suuntaan. Lisäksi koulunkäyntiavustajat ovat tuoneet hienon lisäresurssin luokkatyöskentelyyn ja koulun jälkeiseen vapaa-aikaan on turvallisuutta luonut alkuopetusikäisille suunnattu iltapäiväkerhotoiminta. Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö on tiivistynyt ja perheen kanssa järjestettävät arviointikeskustelut ovat muodostuneet käytännöksi, joissa tieto kulkee avoimessa vuorovaikutuksessa.

Paljon muutoksia on siis nähty, mutta ekaluokkalaisen into ja kouluuntuloon liittyvä jännitys on onneksi yhä entisellään. Uudet reput olalla ja vanhempien liikuttuneet katseet elokuussa koulun alkaessa kertovat siitä, että koulun aloitus on iso juttu perheen kannalta ja jokainen vanhempi toivoo lapselleen parasta mahdollista koulutietä.

Mankalan koulun tärkeä voimavara on aina ollut vanhempien aktiivinen osallistuminen
koulun arkeen. Kodin ja koulun yhteistyö on perusjalka kasvatustyölle ja sen tulee perustua aikuisten väliseen avoimeen vuorovaikutukseen, jossa yhdessä tavoitellaan lapsen oppimispolun tukemista. On selvää, että kodilla on päävastuu lapsen kasvatuksesta, mutta yksikään opettaja ei voi välttyä kasvattajan tehtäviltä. Järvenpäälle on tyypillistä, että useiden vanhempien työmatkat ovat pitkiä ja näin yhteinen aika arkipäivinä perheissä jää muutamaan tuntiin. Näin ollen opettajan rooli turvallisen aikuisen roolimallina korostuu, sillä ajallisesti mitattuna luokanopettaja näkee lapsia jopa vanhempia enemmän arkipäivisin.

Koti ja koulu ja ovat saaneet rinnalleen kasvattajakilpailijan. Puhutaan kolmen ison koon nykylapsen kasvattajasta eli kodista, koulusta ja kadusta. Katu tarkoittaa sitä non-formaalisen kasvatusalustan tarjoamaan tilannetta, jossa lapsi on vapaa-ajallaan ilman meitä aikuisia. Siihen kuuluu kaverit, harrastukset, media ja verkkomaailma. Tärkeä kysymys on kenen tai mitkä arvot lapsemme omaksuvat ja mitkä eettiset pohdinnat ovat hänelle tärkeitä siinä vaiheessa kun hän tekee itsenäisiä päätöksiä omien valintojensa pohjaksi. Jokainen vanhempi toivoo lapselleen tarpeeksi tervettä järkeä ja uskallusta vastustaa kaveripainetta siinä vaiheessa kun päätöksen seurauksena olisi ilmiselvästi huono vaihtoehto.
Minkälaisen maailman me aikuiset olemme lapsillemme tehneet?

Lapsillemme asetetaan yhteiskunnassamme paljon paineita, odotuksia ja leimoja otsaan. Sosiologit ja media puhuvat mitä erikoisimmilla nimillä nuoristamme ikään kuin heille kaikille löytyisi jokin luokka, johon kuuluu ja elämä menisi niiden suuntaviivojen mukaisesti. Portfolio-sukupolvi, Sandwhich-jengi tai Jojo-sukupolvi. Miltä kuulostaa? Ehkä kuitenkin paremmalta kuin omaan ikäluokkani lyöty Pullamössö-sukupolven leima.

Yhteistä näille kaikille on määrittely nuorten työelämään suhtautumisesta. Portfolio-nuoret keräävät pitkää CV:tä pätkätöistään ja elämä tuntuu koko ajan käyvän väliaikaisella statuksella, Sandwhich-leipä nuoret puolestaan sijaitsevat nuorina aikuisina alaikäisten nuorten ja valtaa pitävien vanhemman porukan välimaastossa. Tälle porukalle on ominaista etteivät he ole pystyneet luomaan taloudellista vaurautta, joka jo aiemmin on tehnyt samanikäisistä ns oikeita aikuisia, joilla on asunnot, autot ja lapset hankittuna. Jojo-nuoret taas poukkoilevat työn ja työttömyyden välillä. Tavallista heidän käyttäytymisessään on se, että vanhempien luokse muutetaan takaisin elämän ongelmatilanteissa kuten pari- tai työsuhteen päättyessä.

Väitän ettei lastemme tulevaisuus ole kuitenkaan mitenkään joko-tai tilanne vaan pikemminkin sekä-että maailma, jota kohti kannattaa kannustaa lastaan positiivisesti pyrkimään kannustaen samalla lasta miettimään jatkuvasti millaiseksi oman todellisuutensa haluaa rakentaa. Uusille sukupolville ovat ovet auki maailmalle aivan eri lailla globalisaation sekä teknologian kehityksen kautta ja oma kiinnostuksen kohde ja paikka maailmassa löytyy ehkä vasta muutamien pettymysten ja epäonnistumisien kokemuksien jälkeen. Mutta sitähän elämä parhaimmillaan on, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin uusia avautuu tilalle ja jos lapsella on tukiverkosto lähellä kannattelemassa, elämä näyttäytyy seikkailuna.

Nuoruudesta aikuisuuteen selvitään turvallisesti elämän aikana kerätyn sosiaalisen pääoman avulla. Tämä pääoma tarkoittaa erilaisia sosiaalisia verkostoja, luottamuksen ilmapiiriä ja ihmisten interaktiivista kanssakäymistä, joissa lapsi on kokenut onnistumisen tunteita. Ihmiset keräävät omaa itsetuntoaan heijastavaa sosiaalista pääomaa läpielämän toimiessaan eri yhteisön jäseninä. Koulussa oma luokka ja sen turvallinen ilmapiiri synnyttää juuri näitä elintärkeitä sosiaalisia verkostoja lapsen elämään. Uskallan väittää, että Harvardin yliopiston professori Putnamin lanseeraama käsite sosiaalinen pääoma on ainoa pääoman laji, joka aivan takuuvarmasti tuottaa sijoituksena voittoa. Pääoma antaa tuottona esimerkiksi luottamuksen ja kommunikaation sujuvuuden tuottamaa välitöntä mielihyvää sekä yhteistoimintaa helpottavia toimintamalleja. Ja juuri näistä syistä on myös yritysmaailma ja hyvinvointipolitiikan toimijat ovat erityisen kiinnostuneita siitä kuinka tätä pääomalajia voisi levittää laajemmin yhteiskuntaamme.

Uudet opetussuunnitelmat painottavat lapsen aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamista ja on selvää, että aktiiviset ja omaan asuinympäristöönsä tyytyväiset nuoret ovat Suomelle elintärkeä voimavara. Yhteiskunnallinen aktiivisuus ei synny tyhjästä. Ja jotta nuoristamme kasvaisi yhteiskunnan tarvitsemia tulevaisuuden tekijöitä, on varmistettava, että heidän tänä päivänä esittämät näkemyksensä ja perustelunsa otetaan huomioon asioiden valmistelussa ja niillä on myös oikeaa vaikutusta päätöksenteossa. Lasten ja nuorten osallistuminen oman elämäänsä vaikuttamiseen on jo kirjattu moneen eri lakiin kuten Suomen perustuslakiin, lastensuojelulakiin, kuntalakiin ja erityisesti sitä korostetaan uudessa tuoreessa nuorisolaissa, joka varsin selväsanaisesti velvoittaa kunnat panostamaan ja kehittämään toimintoja nuorten aktivoimiseksi.

Järvenpään sivistystoimi ansaitsee tässä yhteydessä kiitosmaininnan, sillä meillä on jo vuosia toiminut nuorten äänikanavana elinvoimainen nuorisoparlamentti. Lisäksi meillä on luotu valtakunnankin mittakaavassa mitattuna hieno systeemi, jossa nuorisoparlamentin jäsenillä on edustus kaikissa lautakunnissa ja lisäksi puheenjohtaja kutsutaan mukaan valtuustoseminaareihin. Uutena toimintana ensi vuoden budjettiin on varattu 15 000 euron määräraha lasten ja nuorten ääni-projektille, jossa koulujen oppilaskuntien omien ehdotusten demokraattisen käsittelyn jälkeen rahoitetaan valituksi tulleita hankkeita.

Kaupunki panostaa erityisesti lasten ja nuorten osalta ennaltaehkäisevään työhön, josta hyvänä esimerkkinä on lasten ja nuorten perheiden hyvinvointiin tähtäävä poikkihallinnollinen hanke, joka alkoi viime vuonna laajan kartoituksen tekemisellä sosiaali- ja terveystoimen sekä sivistystoimen toimintapolkujen ja nivelkohtien selvittämisellä.

Hyvä juhlaväki, olemme kaikki varmaankin samaa mieltä siitä, että koululla on suuri vaikutus lasten terveen kasvun turvaamisessa. Mankalan koulu on aina pyrkinyt luomaan oppilailleen kasvualustan, johon on voinut juurtua tukevasti ja kasvaa ylöspäin. Lisäksi jokainen lapsi kohdataan yksilönä vahvistaen oppilaan itsetuntoa ja henkilökohtaisia vahvuuksia. Opettajat yrittävät myös ripustaa lapsille ne kantavat siivet, joilla voi lähteä kurkottelemaan kohti omia tavoitteita ja unelmia. Näitä kantavia siipiä haluan nyt myös toivoa Mankalan koululle juhlapäivänänne. 20-vuotias on tyypillisesti innokas, utelias ja tähtää korkealle, joten toivotan työniloa sekä voimia koko koulun henkilökunnalle yhteiskunnan tärkeimmän työn tekemiseen.

Helinä Perttu